Hehkuvan Mielen tarina

Synnyin 90- ja 2000- luvun taitteessa. Olin perheeni esikoinen ja jo tuolloin minua on kuvattu herkäksi, kiltiksi ja vahvatahtoiseksi. Ulospäin olen vaikuttanut ujolta ja rauhalliselta lapselta.

Koulussa olen aina ollut 8 keskiarvon oppilas, tunnollinen ja visuaalisesti lahjakas. Minulla oli ystäviä ja läheisiä ihmisiä elämässäni. Ala-asteella jaksoin opiskella, vaikka perhe-elämän muutokset ja koulun vaatimustason nousu alkoivat kuormittaa. Vasta vanhemmiten olen ymmärtänyt, että jo tuolloin olen suorittanut elämääni selvitäkseni ja pysyäkseni yhteiskunnan rattaiden ja vaatimusten mukana.

Yläasteelle siirtyminen tuntui odotetulta muutokselta. Mutta koulukiusaaminen ja usean itselleni tärkeän ihmisen kuoleman myötä jaksaminen alkoi pikku hiljaa hiipua. Koulukiusaaminen kesti 2 vuotta. Olisin saanut anteeksi pyynnöt kasvotusten, mutten halunnut - halusin kaiken vain olevan ohi.

Kävin vanhemmilta salaa koulukuraattorilla, koska he kokivat ettei omista tai perheen asioista olisi soveliasta puhua ulkopuoliselle. ONNEKSI mennin. Kuraattori oli ensimmäinen ammattilainen, joka auttoi minua jäsentelemään ajatuksiani ja kokemuksiani.

Ammattikoulu sujui hyvin ja valmistuin kiitettävin arvosanoin. Ulkopuolisen silmin, kaikki näytti olevan hyvin. Elämäni näytti kuin avoimelta valtatieltä vastavalmistuneelle ja täysi ikäistyneelle nuorelle. Valitettavasti vuosia jatkuneen ponnistelun, suorittamisen ja stressin jälkeen uuvuin.

Hakeuduin jälleen avunpiiriin, valitettavasti ilman tukea. Kävin terapiassa 1,5 vuotta. Käsittelin elämäni "pieniä traumoja", joita sain nuoresta iästäni huolimatta hyvin jäsenneltyä. Muistan edelleen terapeuttini todenneen; "Sinä olet sinnikäs", joka toimii edelleen voimalauseena elämässäni.

Samaan aikaan minut ohjattiin nepsy tutkimuksiin. Tutkimuksien jälkeen oli psykiatrin vastaanotto, josta muistan ainoastaan sanat "Sinulla on ADHD". 

Kaikki nämä vuodet, kun luulin olevani tyhmä, muistamaton, saamaton ja riittämätön. Nyt tuntui, että kaikelle oli selitys. Tämä oli heittämällä yksi elämäni tärkeimmistä heureka hetkistä.

Aloitin toimintaterapian ja ADHD lääkityksen. Arki alkoi sujumaan. Löysin itselle sopivat tavat ja rutiinit. Tein PALJON itsetutkiskelua ja kirjoitin sekä piirsin ylös ajatuksiani. Käytin lääkitystä 2 vuotta enkä ole tarvinnut sitä sen jälkeen.

Suorittaminen on ollut osa elämääni. Olin kuin heiluri - heijasin suorittamisesta uupumukseen. Elin joko täysillä tai en ollenkaan. Toisena viikkona tein kaiken, toisena en saanut mitään aikaan. Tätä kesti vuosia ennen kuin ymmärsin, että tämän on loputtava, muuten menetän psyykkisen sekä fyysisen terveyteni.

Siten olen ajan saatossa oppinut löytämään hermostoni tasapainon ja sisäisen rauhan. Edelleen on hetkiä jolloin on kasvukipuja ja menneisyys kolkuttelee, mutta nuina hetkinä muistan sen, että olen sinnikäs.

 Elän onnellisinta elämääni koskaan.

Ja sinullakin on mahdollisuus tähän.

Tule sinäkin löytämään Hehkuva Mielesi - uudelleen.

Rakkaudella, Laura